Elämän alkua ja käyntejä lopun lähellä Leikkurin ja kirurgisen vuodeosaston jälkeen suuntasimme ihmettelemään elämän alkua synnytyssaliin. Koskaan ei ole tullut synnytystä livenä nähtyä, jonka takia synnäriä innolla odotimme. Suomessa on suljettu 2000-luvulla synnytyssairaaloja, välimatkojen pidentyessä synnyttäjän ja sairaalan välillä on ensihoito yhä enenevissä määrin auttamassa äitejä kohti sairaalaa ja välillä myös vauvoja maailmaan. Katuturan synnäri oli vakioverran epämääräinen eikä aina ihan niin empaattinen. Lisäksi meidän kanssa synnärillä samaan aikaan oli 20-25 paikallista opiskelijaa. Siinä ei ihan hirveästi jää kenellekkään mitään tekemistä eikä synnyttäjille mitään yksityisyyttä. Yksi lääkäreistä kuitenkin ainakin yritti pitää synnyttäjien puolia ja komentaa aina opiskelijoita ulos, että paikalle jäisi vaikka vaan neljä. Tällaisissa tilanteissa on tappiollista olla suomalainen. Toisaalta oppimistasi ajaisi se että jäisit sinnikkäästi seuraamaan synnytystä ja toivo
Tekstit
Dagbreek School Namibiassa on paljon Saksalaisia nuoria tekemässä vapaaehtoistyötä. Monesti Namibiaan on lähdetty lukion jälkeen kun ei vielä tiedetä mitä haluaa seuraavaksi opiskella. Tutustuttiin erityistä tukea vaativien lasten ja nuorten koulussa vapaehtoistyötä tekevään saksalaiseen Hannahiin ja hänen mukanaan päästiinkin käymään Dagbreekin koulussa, "school for the intellectually impaired - koulu älyllisesti heikoimmille". Koulun sloganiin kiteytyy paikallisten ajatukset siitä mitä erilaisuus ja kehitysvamma tai liikuntavamma on -- se tarkoittaa automaattisesti tyhmää.... Koulussa opiskelee noin kolmesataa oppilasta, iältään 7 - 18 vuotiaita. Peruskoulun (7-16 vuotiaat) jälkeen on tarjolla erityisesti arkitaitojen opetteluun keskittyvää jälkihuoltoa (17-18 vuotiaat). Dagbreek on perustettu vuonna 1970. Dagbreek on Windhoekin ainut erityislapsille ja nuorille koulutusta tarjoava valtion koulu. Tällaisia valtion kouluja on Namibiassa vain kaksi. Dag
Leikkaa, liimaa, ompele
Leikkaa - liimaa - ompele. Viimeiset kolme viikkoa ovat vierähtäneet leikkaussaleissa leikkauksia katsellen ja hieman avustaen sekä viimeisimmäksi vielä kirurgisella vuodeosastolla. Ensimmäinen viikko oltiin Katuturan leikkaussaleissa, ja sen jälkeen viikko keskussairaalan leikkurissa, nyt loppunut viikko kirurgisella vuodeosastolla Katuturassa. Erot näiden kahden sairaalan välillä ovat järjettömän suuria. Keskussairaala on se kohde johon valtio käyttää rahaa, jos sitä sattuu olemaan. Keskussairaalassa johto tekee hoitajienkin mukaan ihan ok työtä ja saa käytettyä varat tehokkaasti. Se näkyy. Katutura on aika lailla huonommassa jamassa ja kaikesta on pulaa, myös asenteesta. Katatura ei ilmeisesti myöskään saa ihan niin paljoa avustuksia kuin keskussairaala, mutta kun sairaanhoitajilta kysyy että miksi sairaaloissa on niin suuret erot sanovat he suurimmaksi ongelmaksi juurikin sairaalan johdon. Varoja ei osata käyttää tehokkaasti tai järkevästi. Yksikään kello ei yhdessäkää
Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä; Etosha
Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä; Etosha E tosha on kooltaan 22 270 neliökilometrin kokoinen kansallispuisto ja villieläinten suojelualue joka on perustettu vuonna 1907 Namibian ollessa vielä osa Etelä-Afrikkaa. 23% Etoshan pinta-alasta peittää alueen nimennyt Etosha Pan, lähes 5000 neliökilometrin kokoinen suolatasanko. Sadekaudella tasanko muuttuu järveksi ja kuivalla kaudella se on taas suola-aavikkoa. Suolatasanko näkyy hienosti valkoisena Google Earthin kuvissa. Tämä leijona odotteli juomapaikan läheisyydessä ilman viilentymistä ja tarkkaili samalla illan ruokalistaansa juomapaikan ympärillä. Kaikki juomapaikalla olleet eläimet olivat kyllä täysin tietoisia leijonan läsnäolosta, mutta ku jano on, niin on vaan uskaltauduttava juomaan. N äyttivät luottavan massan etuun, ettei leijona kuitenkaan ehtisi kaikkia syödä. Kirahvit vaikuttivat eniten pohdiskelevan leijonan läsnäoloa, hiippaillen pari metriä kerrallaan kohti juomapaikkaa tiiviisti
Tehohoitoa
Ensimmäiset viikot pyörähtivät nopeasti Windhoekin arjessa. Arki rullaa ja on helppo olla! Katuturan sairaala on suorastaan silmää hivelevä arkkitehtuurin "mestariteos"! Esikuvana Kouvola? Ensimmäisinä päivinä kun päästiin tapaamaan sairaalan yhteyshenkilöä jaettiin meidät pareihin ja taisteluparini Hannan kanssa oltiin ensimmäiset kaksi viikkoa Katuturan sairaalan tehohoidon osastolla. Kahdeksan paikkainen osasto ei ole ihan varsinainen teho, vaan hieman kevennetty versio (Acute Care Unit = ACU) ja iso ja varsinainen teho-osasto löytyy keskussairaalasta. Katuturan ACU oli kuitenkin kohtuu kraavi paikka ja potilaat todella vaikeasti sairaita; harva lähti osastolta hengissä ja jos joku ACUsta hengissä siirtyi osastolle niin suuri osa todennäköisesti menehtyi sitten sinne. Lähes poikkeuksetta kaikki potilaat ovat intuboituja mutta vain osa sedatoituja... Näin ollen potilaat olivat myös silminnähden ahdistuneita. Ahdistuksesta johtuvan levottomuuden hoitamisen hoi
Täälhän myö nyt ollaan, Windhoekissa, Namibiassa. Elämme jännittäviä aikoja! Lähdin Namibiaan harjoitteluun ja kirjoitan tähän blogiin havaintojani arjesta ja elämisestä täällä. Luvassa ainakin valtavaa kulttuurisokkia ja upeita auringonlaskuja. Meitä lähti suomesta torstaina 27.9 samalla lennolla kuusi XAMKin opiskelijaa kohti Namibiaa; kaksi sairaanhoitajaa ja neljä ensihoitajaa. Matka oli pitkä ja puuduttava, välilasku Dohassa. Yhteensä matkantekoa yli 16h, joten tuntui jo suurelta saavutukselta päästä perille Hosea Kutakon lentokentälle Namibiaan. Hosea Kutakon kenttä oli pieni ja seesteinen. Opiskelija tarvitsee Namibiaan viisumin, mutta jos ei kerro tulevansa opiskelmaan, vaan lomalle, saa maassa viipyä 90 päivää turistiviisumilla. Koska kenenkään meidän viisumit eivät tulleet ajallaan, saavuttiin maahan turisteina, sovittiin etukäteen että "turistimatkamme" sisältäisi road tripin, siihen saataisiin uskottavasti tuhrautumaan 12 viikkoa. Tulli tentt