Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä; Etosha

Enemmän kuvia, vähemmän tekstiä;

Etosha

Etosha on kooltaan 22 270 neliökilometrin kokoinen kansallispuisto ja villieläinten suojelualue joka on perustettu vuonna 1907 Namibian ollessa vielä osa Etelä-Afrikkaa. 

23% Etoshan pinta-alasta peittää alueen nimennyt Etosha Pan, lähes 5000 neliökilometrin kokoinen suolatasanko. Sadekaudella tasanko muuttuu järveksi ja kuivalla kaudella se on taas suola-aavikkoa. 

Suolatasanko näkyy hienosti valkoisena Google Earthin kuvissa.

Tämä leijona odotteli juomapaikan läheisyydessä ilman viilentymistä ja tarkkaili samalla illan ruokalistaansa juomapaikan ympärillä. Kaikki juomapaikalla olleet eläimet olivat kyllä täysin tietoisia leijonan läsnäolosta, mutta ku jano on, niin on vaan uskaltauduttava juomaan. Näyttivät luottavan massan etuun, ettei leijona kuitenkaan ehtisi kaikkia syödä. 

Kirahvit vaikuttivat eniten pohdiskelevan leijonan läsnäoloa, hiippaillen pari metriä kerrallaan kohti juomapaikkaa tiiviisti kokoajan tuijottaen leijonaa, toisiaan ja juomapaikkaa. "Parempi katsoa kuin katua!"

Hyppyantilooppeja, alkupalat.

Maisema on kuivan kauden aikana hyvinkin harmaa ja karu. Puissa ei ole lehtiä ja heinäkin on vain haalean keltaista. En ollut osannut odottaa näin väritöntä savannia. Kuiva kausi kestää vuodesta riippuen huhtikuusta lokakuuhun. Kuiva kausi täällä ajoittuu talveen. Nyt mennään kohti kesää ja vuodenvaihteen jälkeen sataa yleensä enemmän, silloin Etsohakin vihertää ja suolatasangon muuttuminen järveksi houkuttelee hurjan määrän erilaisia lintuja paikalle.

Päivällä meno oli kaikilla kuumuuden pakottamana aika rauhallista (niin ihmisillä kuin eläimilläkin). Toisena reissupäivänä lämpötila kohosi korkeimmillaan 37´c asteeseen.

Kaikkia Ison Vitosen -eläimistä ei päästy näkemään; leopardit ja buffalot pysyttelivät piilossa, mutta norsuja päästiin näkemään runsaasti, leijononiakin yhteensä kolme ja sarvikuonokin nähtiin lähietäisyydeltä hyvällä tuurilla! Norsut olivat niin upeita ettei reissusta jäänyt kyllä yhtään miään hampaan koloon. 110% tyytyväinen ja onnellinen.


Namibia tekee paljon sarvikuonojensa suojelemiseksi. Sarvikuonoja on suojeltu Namibiassa jo yli 36 vuoden ajan. Save the Rhino Trust Namibia.

Kuvia oti kolmen päivän aikana yhteensä yli 700 kappaletta. Kuvaamisen into syttyi taas ja kyllä kelpasikin räpsiä menemään kun kuvattavana oli jotain niin minulle ennen kokematonta! Upeita muistoja, ehkä joku päätyy seinällekin asti.

Helmikanat valloittivat mun sydämen. Tämä ihanan päätön kana pyrkii kulkemaan jonossa, mutta yrityksistä huolimatta lopulta sinkoilevat epämääräisiin suuntiin ilman päänmäärää. Kumpa näitä saisi viedä kotiin!

Seeproja ja varsinkin hyppyantilooppeja on Namibia pulollaan. Aina bongaa jonkun tienvarsilta. Seepran, hyppyantiloopin ja keihäsantiloopin lihaa saa suurimmasta osasta ravintoloistakin.

Eläinten bongauksen kannalta oltiin Etoshassa juuri oikeaan aikaan. Kuivakausi on päättymässä ja vettä on vain juomapaikoilla josta osaa puisto ylläpitää keinotekoisesti. Jotta puiston eläinkanta pysyy yllä on ihmisen autettava pitämään veden saatavuus kuivanakin kautena taattuna. 

  
 

Taisteluparini Hanna, meni, näki ja koki savannin ja sen hyönteismistön.

Karavaani leväytti itsensä leirintäalueelle ja telttaili sielä koko reissun. Etoshassa on kolme leirintäaluetta: Okaukejo, Halali ja Namutoni. Alueet ovat aidattuja (ihmiset sisällä ja muut ulkopuolella) ja jokaisella leirintäalueella on rakennettu vesipaikka näköetäisyydelle. Oli hienoa kuunnella yöllä kun norsut tulivat juomaan Halalin juomapaikalle. Leirintäalueen ulkopuolella saa autoilla vain auringon noususta auringon laskuun. Muuten jellona syö.

Etoshan tiet ottivat kertaalleen mittaa autostamme, auton tappioksi. Vaikka auto hajosikin savannille jo heti aamusta kesti varaosan matka n 600 km päästä Windhoeksita  ymmärrettävästi sen verran että yksi safaripäivä muuttui allaspäiväksi. Vaikka harmittihan se, oli kuitenkin kiva rentoutua leiritäalueella ja käydä välillä leirintäalueen vesipaikalla bongaamassa eläimiä.

Halalin leirintäalueen reunalle oli rakennettu keinotekoinen vesipaikka eläimille. Oivallinen paikka rauhoittumiselle; vesipaikalla ei saa puhua. Auringon lasku, norsut ja lasi viiniä. Hiljaisuus. 

Namibia on siitä ihana maa että tähdet näkyvät lähes joka yö. Varsinkin Etoshassa jossa ei valo- tai ilmansaasteita ole, on öinen taivas todella kaunis ja kirkas.