Täälhän myö nyt ollaan, Windhoekissa, Namibiassa. Elämme jännittäviä aikoja!
Lähdin Namibiaan harjoitteluun ja kirjoitan tähän blogiin havaintojani arjesta ja elämisestä täällä. Luvassa ainakin valtavaa kulttuurisokkia ja upeita auringonlaskuja.
Meitä lähti suomesta torstaina 27.9 samalla lennolla kuusi XAMKin opiskelijaa kohti Namibiaa; kaksi sairaanhoitajaa ja neljä ensihoitajaa. Matka oli pitkä ja puuduttava, välilasku Dohassa. Yhteensä matkantekoa yli 16h, joten tuntui jo suurelta saavutukselta päästä perille Hosea Kutakon lentokentälle Namibiaan.
Opiskelija tarvitsee Namibiaan viisumin, mutta jos ei kerro tulevansa opiskelmaan, vaan lomalle, saa maassa viipyä 90 päivää turistiviisumilla. Koska kenenkään meidän viisumit eivät tulleet ajallaan, saavuttiin maahan turisteina, sovittiin etukäteen että "turistimatkamme" sisältäisi road tripin, siihen saataisiin uskottavasti tuhrautumaan 12 viikkoa. Tulli tenttasi todella tiukasti aikomuksia, ja aikalailla mielivaltaisesti jakoi meille turistiviisumin leimoja. Suurin osa meistä sai turistiviisumin koko ajalle, mutta tiukempi tullivirkailija jakoi kahdelle meistä vain pari viikkoa viisumia, "ei kukaan lomaile täällä noin pitkään". Omassa passissani komeilee leima lähtöpäivälle saakka ja lähipäivinä lähdemme selvittämään että milloin ja mistä ne luvatut opiskelijaviisumit saisi.
Majoituksessa meitä odotti ihana vaihto-oppilaiden yhteisö. Kaikki täällä majoittuvat ovat joko Suomesta, Ruotsista tai Norjasta. Jätte kiva! Tiesin kyllä että majoitumme muiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta en osannut ajatella kuinka iso hyöty ja henkinen tuki muista olisi! Täällä jo hetken olleet antavat kullan arvoisia ohjeita arkeen ja ovat kertoneet mihin varautua ja miten kannattaa toimia. Oli kiva huomata että muut ovat käyneet samoja tunteita läpi tullessaan. On myös helppo samaistua toisiin, kotimaiden kulttuurit ovat niin lähellä toisiaan että ajatuksen juoksu on kohtuu samansuuntaista.
- Essi
Kommentit
Lähetä kommentti